Ylös, ulos ja kirjoittamaan!

Viime viikolla pidimme 7.-luokkalaisten äidinkielen tunteja ulkona, raikkaassa syyssäässä. Tehtävänä oli aistia syksyä ja kirjoittaa havaintojen pohjalta kuvaus. Oppilaiden kirjoittamista kuvauksista tuli kauniita, yllättäviä, luovia ja hauskoja. Niistä voisi koota vaikka kokonaisen syksykirjan! Arabian 7.-luokkalaiset ovat kyllä taitavia kirjoittajia. Julkaisemme nyt 7A:n Tellun, Edithin ja Neuksen kirjoittamat kuvaukset. Kuvissa esiintyy 7C:n oppilaita.

Sata syksyistä sanaa

Jos minun pitäisi kuvailla häntä sadalla sanalla, ensimmäisenä mieleeni tulisi hänen lumoava mekkonsa. Se on ikään kuin lehtien muodostama jana punaista, ruskeaa, keltaista ja oranssia. Hänen poskensa ovat pihlajanmarjojakin punaisemmat. Kasvoja korostavat pitkät sammaleiset ripset ja kaarnan ruskeat silmät täynnä mahdollisuuksia. Punaruskeat hiukset liehuvat tuulessa. Hänen huulensa ovat, kuin sateen jättämä viileä jälki poskillani. Kun hän puhaltaa, kuka vain voi kuulla hiljaisen ulvonnan ja tuntea viileän tuulenvireen hipelöivän korvia. Hänen sormenpäänsä ovat viileät ja kosketuksensa hento.

Hän on ujo. Hänen puhettaan on vaikea erottaa, koska se on jotain kahisevien lehtien ja humisevan tuule väliltä. Hän ottaa jokaisen askeleensa suoraan kohti talvea ja lähettää kuiskauksen eläimille, merkiksi tulevasta. Kun hän raivostuu, myrsky pauhaa ja luonto villiintyy. Talven tullen hän riisuuntuu ja antaa talven ottaa ohjat.

Hänen nimensä on Syksy...

Kirjoittanut: Edith 7A

Hiirten baletti

Jos syksyllä sulkee silmänsä, voi kuulla, kuinka muuttolinnut valmistautuvat matkalleen etelään. Voi kuulla, kun hellät vesipisarat aloittavat matkansa maata kohti ja lopuksi osuvat maahan. Voi kuulla, kuinka lapset nauravat hyppiessään lehtikasaan.

Kun istun huoneessani, katselen ulos ikkunasta ja kuuntelen sadepisaroiden rauhallista musiikkia, jonka ne rummuttavat osuessaan kattoon. Käyn hakemassa kirjan, avaan sen ensimmäiseltä sivulta ja rupean lukemaan. Kun ulkona sataa, minä tykkään mennä ulos ja hyppiä vesilätäköihin. Tahdon kastella itseni läpikotaisin ja mennä sen jälkeen takaisin sisälle, käydä lämpimässä  suihkussa ja käpertyä sitten vällyihin. 

Aina kun menen ulos voin nähdä siilejä rakentamassa talvipesäänsä tai hiirien tanssivan balettia tienreunassa. Mutta jos tuuliukko suuttuu hän puhkuu ja puhaltaa niin kovaa, että kaikki eläimet pitävät hatuistaan kiinni ja sateenvarjot lähtevät lentoon ja tarttuvat puunlatvaan kiinni.

Varikset tykkäävät syksystä. Ne haluavat ilmoittaa jokaiselle että syksy on tullut. Minne meneekin voi kuulla varisten keskustelevan toisilleen. Ne juoruavat lähi korttelin tapahtumista ja hyvistä ruokapaikoista. Myös madot tykkäävät syksystä, koska multa on usein kosteaa ja silloin ne nousevat maanpintaan.

Välillä taivaalla voi nähdä suuren valkoisen halkeaman, se on salama. Kun salamoi on parasta pysyä poissa vesiltä, koska jos salama iskee veteen pysyy sähköisyys vedessä vielä pitkään. Minun mummoni ei pidä ukonilmasta ja haluaa pysyä poissa ulkoa, mutta minä haluan aina  mennä ulos ja katsella, kun salamat halkaisevat taivaan kankaan.

Kirjoittanut: Neus 7A

Syksyn soppa

Syksyn soppa voi olla vaikea tehdä ilman kunnollista reseptiä, joten päätin kirjoittaa omani ylös.

Tärkein ainesosa on tietenkin punaisen- ja keltaisensävyiset, puista maahan tippuneet, hieman käpristyneet ja jalkojen alla rapisevat lehdet. Ne tuovat soppaan väriä ja makua, joten niitä tarvitaan noin kolme kourallista.

Vaikein ainesosa hankkia on tuulenvire, joka tekee ilman kylmäksi. Se viilentää ja soseuttaa soppaa, mutta tuulenvirettä tarvitaan vain tasan yksi ruokalusikallinen. Jos tuulenvirettä tulee liikaa, sopasta tulee liian kylmää ja vetistä.

Harmaalta taivaalta satavia, tuoreelta tuoksuvia ja ropisevia sadepisaroita, tarvitaan yksi juomalasillinen. Ne tuovat paljon kosteutta soppaan. Sadepisarat täytyy kerätä taivaalta tuoreena alas tulevina, ei kuralammikoista! Muuten soppa maistuu kuraiselta.

Itse poimitut ja luonnossa kasvaneet sienet on myös hyvä muistaa! Niitä tarvitaan yksi korillinen. Korin koolla ei ole väliä, kunhan se on kunnon kori. On tärkeää kerätä monia erilaisia sieniä, myrkyllisetkään eivät haittaa. Sienet lisäävät monipuolisuutta ja kuohkeutta, ja antavat syksyn tunnetta sisääsi.

Olen itse usein lisännyt soppaani salaisen aineksen, kastemadon! Kastemadot saattavat kuulostaa ällöttäviltä, mutta kun ne kokataan oikein, ne tuovat taivaallisen tuoksun soppaan. Tarvitset viisi itsekerättyä kastematoa, sekä kattilan.

Kattilaan täytyy laittaa kuralammikosta kerättyä vettä, sekä puunkaarnaa. Kastemadot täytyy keittää noin puolen tunnin ajan, koska sillä aikaa niin puunkaarna imee niiden kitkeryyden. Keittämisen jälkeen soseuta kastemadot ja lisää soppaan. Soppaa haudutetaan lämpimällä liedellä noin päivän ajan.

Syksyn soppaa kannattaa syödä ulkona, se tuo paljon tunnelmaa!

Kirjoittanut: Tellu 7A

Ihanaa syyslomaa kaikille!